Savon kielen seura r.y.

Savon kielen seura r.y. keskeinen tavoite on savolaisen kulttuurin monipuolinen esiin tuominen ja tukeminen
– savolaismurteiden tutkiminen ja hoitaminen
– savolaisen puhekielen ja kirjoitetun kielen säilyttäminen ja kehittäminen
-kirjailijoiden sanataiteen tutkiminen ja hyödyntäminen

SEURA JA JÄSENET

Savon kielen seura r.y. on perustettu 24.5.1982, ja sen kotipaikka on Kuopio. Toiminta-alue on savolaismurteiden alue koko laajuudessaan, kaikkialla missä savolaisia asuu.

Jäseneksi voi liittyä savolaisuutta ymmärtävä, hyvämaineinen Suomen kansalainen ja oikeuskelpoinen yhteisö, joka hyväksyy seuran tarkoituksen.

Teuvo Laakkonen pystyttää seuran lipun torille

IÄNENKANNATTAJA AAKUSTI

Savon kielen seuran lehti, savolaisuuven iänenkannattaja Aakusti ilmestyy 4 numeroa vuodessa (26. vsk). Nimensä se on saanut maakuntalaulun kirjoittajan August Ahlqvist-Oksasen mukaan. Lehti sisältää, paitsi jäsentietoa myös kulttuuri- ja kotiseutuaiheisia kirjoituksia yleiskielellä ja savon murteella. Aakusti luettavissa prittinä ja nettisivulla.

Irja Turunen, Savon murremestari 2011

MURREPUHEITA

Seura järjestää avoimen kilpailun Savon murremestaruudesta vuosikokouksen yhteydessä. Kilpailussa haetaan luontevasti murretta käyttelevää puhujaa ja keskustelijaa. Murremestari lähtee edustamaan savolaista puhetaitoa SM-kilpailussa.

Murteella puhumisen Suomen mestaruudesta kilpaillaan joka toinen vuosi Suomen Heimot r.y:n jäsenyhdistyksen järjestämässä kilpailussa. Puhetaidossa kilpaillaan henkilökohtaisesti ja joukkueena. Savolaiset ovat voittaneet kolme kertaa henkilökohtaisen mestaruuden ja kerran joukkuekilpailun.

Seuran järjestämällä Kuopion murretorilla heinäkuussa viikon ajan on naatittavissa juonnettua ohjelmaa kuten puhetta, kansanmusiikkia, huumoria, lausuntaa jne. Esiintyjät tulevat eri puolilta maakuntaa.

SAVOLAISUUTTA JULKI

Seura on ollut aktiivisesti mukana kulttuuritapahtumien, kuten Savon kulttuuripäivien, Tuhatvuotinen Savo-tapahtumavuoden, Snellman 150-juhlavuoden ja Kohti autonomista ja itsenäistä Suomea 1808-1809 –merkkivuoden toteutuksessa.

Seura on ollut aloitteentekijä ja eteenpäinviejä monissa Savossa vaikuttaneiden henkilöiden muistomerkkihankkeissa ; näistä mainittakoon Carl Axel Gottlund (Juva, Kuopio ), Lauri Kettunen (Juva, Tarton ja Kuopion yliopisto, Östmark Värmlanti), Reinhold von Becker, Adolf Ivar Arvidson (Iisalmi), Yrjö Maunu Sprengtporten (Kuopio), Johan Henrik Tawast (Maaninka, Kuopion kaupungintalo), Bertta Räsänen (Savonia ammattikorkeakoulu, Kuopio), Johan Repo (Sonkajärvi) ja Antti Vartiainen (Kiuruvesi).

Seura on tukenut Snellman Instituutin julkaisusarjassa ilmestyneiden ”Palava henki ja kieli” (1991) ja ” Kreivi Johan Henrik Tawast- eurooppalainen” (1999) , Matti Lehmosen ”Kalevala savon kielellä” (1999), Viron setukaisten eepoksen ”Pekko” (1995) ja lyydinkielisen runokirjan ”Lüüdiland” (2000) julkaisua.
Yhteistyötä

Savon kielen seura tekee yhteistyötä kieli- , kulttuuri- ja paikallishistoriallisten hankkeiden ja tapahtumien toteuttamisessa muiden järjestöjen ja viranomaisten kanssa.

Seura on edustettuna seuraavissa järjestöissä:Suomen Kotiseutuliitto, Suomen heimot r.y., Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liitto sekä kulttuuri-, tiede- ja mielipidelehtien liitto Kultti.

SAVOLAESEN KIELJ EI MÄÄ SOLOMUUN

Kaks on Suomessa sananpartta tae sutkaasta, joelle savolaesen pitäs jaksoo hymmyillä ymmärtävästi harva se päevä. Toenen on se, kun sanotaan, jotta ”savolaesuus ee oo synti, vuan aenoastaan suurj häppee”, toinen ja vielä ylleesempi se, jotta ”Savossa vastuu siirtyy aena kuulijalle”.

Hienotunteisina immeisinä savolaeset ossoo suhtautua noehin sanontoehin ulukopaekkakuntalaisia miellyttävällä tavalla. Ite mielessään jokkaenen savolaenen tietää, että kumpikaa sananparsj ei piä paekkoosa. Savolaesen ei tarvihe hävetä toesia savolaesia eikä etenkää ihteesä kenenkään kuolevaesen eessä.

Savolaenen ee pyri koskaan narroomaan kuulijoetaan, vuan ja aenoastaan sannoo tottuuven tai oman kantansa pitemmän kuavan mukkaan, mutkan kaatta. Viisaammat kyllä ymmärtää, tuhmempiin ei tarvihe ymmärteekkää.

Kaekkivaltias Luoja anto savolaelaisille aekanaan kiviset pellot, mutta hyvityksenä siitä kielen, joka ei mää solomuun. Kun kaapan piällisinä tulj vielä erinommaenen lissääntymiskyky, ovat savolaeset vuosjsattoen suatossa levittäätyneet luajemmalle kuin puoleen Suomeen. Muutama koorallinen savolaesuuden siemeniä on jiäny lahjotettavaksi nuapureillekkii – Ruohtiin, Norjaan ja suurelle Venäjänmualle. Ee oes Ameriikan Yhysvaltojakkaan iliman Raatalammin Marttisia ja heijän jäläkikasvuaan John Mortonia, joka iänellään ratkasj tuon supervaltijon synnyn.

Suur-Savo meellä savolaesilla on vanahastaan Mikkelin puolessa, joten sitä ee meijän tarvihe Savon kielen seorassakaan haekaella. Meelle riittää, että koetettaan pittee savolaesten suupuhheet makkeena ja muistuttoo toesheimosille, että myöhii ollaan olemassa. Miksei oltasj, kun on suatu näen hyvä perintöosa.

Tervetulloo mukkaan seoraan, kyllä tiältä löötyy aena tilloo mualimanparannuksesta innostunneille haaskanpuhujille. Yksille napeille tehtyjä töksääksiä myö varotaan.

Seppo Kononen

Savon kielen seura