Täs oes tämmönenj väetös

Savolainen ilmaisutapa ei aina helpota yhteisymärrykseen pääsyä

Täs oes tämmönenj väetös

Filosofianmaisteri Anne-Maria Nupposen Suomen kielen alaan kuuluvan- väitöskirja ”Savon murre” savolaiskorvin. Kansa murteen havainnoijana” tarkastettiin kevvään korvalla 2011 Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa Joensuussa. Vastaväittäjänä toimii professori Aila Mielikäinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena toimii professori Marjatta Palander Itä-Suomen yliopistosta. Murteista on olemassa paljon kansanomaisia kuvailuja. Eritoten Savon murretta ja sen puhujia on kuvailtu runsaasti – savolaisten esimerkiksi väitetään vääntävän ja olevan kieroja. Vaikka »Savon murre» on houkutellut runsaisiin luonnehdintoihin, kielentutkijat ovat tarkastelleet niitä toistaiseksi verrattain vähän. FM Anne- Maria Nupposen suomen kielen alaan kuuluvassa väitöskirjassa aiheena ovat pohjoissavolaisten käsitykset Savon murteesta. Väittelijä on kotoisin Tuusniemeltä.

nupponen

Yhtenä haastateltavien joukkona tutkimuksessa oli Pohjois-Savoon muutta- neita länsi-, etelä- ja keskisuomalaisia. Heidän mielestään Savon murteen voi tunnistaa monenlaisista ominaisuuksista kuten useista äänneopillisista piirteistä (piä, ussein, kolome ym.), kuvakielisten ilmausten käytöstä (esim. viäntää vettä rättiin eli ’itkeä’), liitepartikkelien han ja -pa runsaasta esiintymisestä (noinkohan olis jne.) ja tietynlaisesta painotuksesta sekä hitaasta rytmistä. Muuttajat olivat kiinnittäneet paljon huomiota savolaisten tapaan ilmaista it- seään. Muun muassa pyyntöjen, kysymysten ja vastausten muodostamisesta löydettiin eroja. Samalla kuvailtiin, kuinka erilainen ilmaisutapa saattoi hankaloittaa yhteisymmärryksen syntymistä.

Hitaasti kiiruhtaen

Seuraavat aineiston yksittäiset esimerkit havainnollistavat, millainen kielenkäyttö voi tuottaa ymmärtämisvaikeuksia vieraan murteen puhujalle. Eräs länsisuomalainen haastateltava kertoi, kuinka hän työpaikal- laan kuuli seuraavanlaisia pyyntöjä: “täs ois tämmönej juttu mikä ehkä saat- tais mahollisesti olla että tää pitäs tehä.” Länsisuomalaiselle oli yllättävää, että tämänkaltaisilla pyynnöillä odotettiin nopeaa toimintaa.

Epäsuora ilmaisu on murteen piirre, ei savolaisen

Tyypillisestä savolaisesta vastauksesta pohdittiin, kuinka savolainen voisi reagoida kutsuun lähteä elokuviin. Kerran tyypillinen vastaus kuvailtiin seuraavanlaiseksi: “voitasham myö mennäkkii”. Tällöin savolainen tarkoittaa yleensä suostuneensa, mutta muualta tullut muuttaja voi olla hämmentynyt, onko savolainen halukas lähtemään vai ei. Kuvatut esimerkit havainnollistavat sitäkin, millaiseen kielenkäyttöön eräät tunnetut käsitykset savolaisista voidaan yhdistää. Muun muassa epäsuoruus on yleinen Savon murteeseen liitetty piirre. Erilainen tottumus tulkita sanottua näyttäisi osaltaan vahvistavan tunnettuja käsityksiä. Tutkimuksessa osoittautui, että savolaisiin usein yhdistetty termi “kierous” on erityisen altis väärinkäsityksille. Kieroudella voidaan tarkoittaa eri puolilla Suomea hyvin erilaista asiaa. Savolaisille kierous näyttää olevan positiivinen ominaisuus, joka voi kytkeytyä sanalliseen leikittelyyn ja huumoriin. Monet länsi- ja eteläsuomalaisista sen sijaan käsittivät kierouden epärehellisyydeksi (luonteen ja käytöksen piirteenä). Savossa asuttuaan he hämmästelivät, etteivät olleetkaan kohdanneet odottamaansa epärehellistä kieroutta.

Savon ja Pohjois-Karjalan häilyvä raja

Tutkimukseen osallistui myös syntyperäisiä pohjoissavolaisia, jotka kuuntelivat ja kommentoivat murrenäytteitä. Samalla selvisi, mitä he pitävät tyypillisenä Savon murteena. Haastateltavilla oli käsitys, että pohjoissavolainen murre eroaa jyrkästi naapurialueiden murteista. Todellisuudessa erot eivät ole niin suuria, millaisiksi ne miellettiin. Esimerkiksi niin sanotusta mua, piä -diftongiutumisesta ajateltiin, että se olisi nimenomaan pohjoissavolaisen Savon murteen ominaisuus. Todellisuudessa piirrettä voi kuulla muillakin alueilla, kuten Pohjois-Karjalassa. Kun testissä kuunneltiin näytteitä naapurialueiden murteista, haastateltaville oli yllätys, että ne kuulostivat niin samanlaiselta kuin oman kotiseudun puhetapa.

Murteen värikkyyteen ja leppoisuuteen huomiota

Tyypillistä Savon murretta kuvailtiin usein äänne- ja muoto-opillisten piirteiden avulla (kolome, uamu, pittää jne.). Testissä kuitenkin selvisi, että piirteet eivät ole samanarvoisia. Eräitä piirteitä pidettiin »savona» lähes aina, kun ne kuultiin (esim. mua, piä); eräät toiset piirteet ajateltiin savoksi vain silloin, kun niiden rinnalla kuultiin muitakin savoksi mieltyviä piirteitä (esim. pittää). Tyypillistä savoa kuvailtiin lisäksi esimerkiksi rytmin, tempon, värikkään kielen ja leppoisuuden kautta.

Monipuolista Savon murteen havainnointia

Tutkimuksen aineistossa tuli runsaasti esiin yksityiskohtia siitä, kuinka savolaiset havainnoivat Savon murretta ja mikä heille on murteessa merkittävää. Samalla tuli yleisesti esiin, kuinka kansa havainnoi murteita. Tutkimuksessa vertailtiin myös eri aineistonkeruutapojen ominaisuuksia. Erilaisin menetelmin voidaan muun muassa selvittää, millaisia tiedostamattomia käsityksiä kansalla on tärkeistä murteellisuuksista ja millaiseen kielenkäyttöön tietyillä kansanomaisilla murrekuvailuilla viitataan.